Kolmas vaihtoviikko - luentojahti alkaa tuottaa tulosta

Maanantaina 15.9. oli vihdoin vaihtojakson "ensimmäinen koulupäivä". Kaksi viikkoa oli kulunut lähinnä yleisen hengailutieteen johdannon sekä toimistosuunnistuksen kenttäkurssin parissa, mutta nyt kansainvälisen osaston koordinaattori oli saanut laitokselta vastauksia ja löytänyt meille oikeitakin kursseja. Ensimmäisenä luvassa oli venäläisen nykykirjallisuuden luento klo 10:40-12:10 salissa 188, jonka ikkuinoista aukeaa maisema Nevan yli kohti keskustaa.

Saapuessamme paikalle iloinen rouva luennoi täydelle salille jostakin ikkunan eteen asetetun pöytänsä takaa. Aurinko paistoi idästä suoraan päin näköä, vain Amiraliteetin rakennuksesta sai kunnolla selvää. Yliopiston rantakadun liikenne jylisi ajoittain puheen päälle ja kaiken lisäksi yliopisto on remontissa, joten myös sirkkelin särinä kuuluu luentojen äänimaailmaan. Opettaja vaikutti jostain kumman syystä taustoittavan venäläisen nykykirjallisuuden olemusta folkloristiikalla, joten kysyin vierustoverilta, onko tämä varmasti luento, jolla luulemme olevamme. Eipä ollut, heti alkuun saldona siis 10 minuuttia väärää luentoa.

Päätimme poistua salista ja opettaja kysyi, minne lähdemme. Kerroimme tilanteemme ja jätimme salin naurun ja puheensorinan säestämänä nauraen itsekin tapahtuneelle. Emme kuitenkaan löytäneet luentoamme edes aulan suurista, käsin kaunolla kirjoitetuista lukujärjestyksistä, sen sijaan neuvoimme jonkun yhtä eksyneen, mutta sattumalta folkoristiikan luentoa etsineen venäläisopiskelijan saliin 188.

Iltapäivällä tehtävänä oli etsiä muinaisvenäläisen kirjallisuuden luento. Senkin piti olla salissa 188, mutta toisaalta ulkomaalaisten lukujärjestykseen oli merkitty sama luento samaan kellonaikaan yliopiston elokuvateatteriin viereiseen rakennukseen. Teatteri on käytännössä auditorio, sillä mitään valkokangasta sieltä ei löydy. Istuimme tyhjässä teatterissa epävarmoina tulevasta, kunnes saliin alkoi virrata hämmentyneen näköisiä kiinalaisia. Mietimme kuitenkin, voisiko salissa 188 silti olla sama luento venäläisille. Viisi minuuttia ennen luennon alkua päätimme singahtaa tarkistamaan asian ja päädyimme kuin päädyimmekin venäläisten luennolle, jolle mieluummin halusimme osallistua. Ryhmä oli sama kuin aamuisella folkloristiikan luennolla ja vaikuttaa siltä, että meidät tunnetaan heidän keskuudessaan nyt "niinä eksyneinä suomalaisina".

Myöhemmin selvisi, että maanantai-aamuna etsimämme nykykirjallisuuden kurssi, samoin kuin puolet muistakin kursseista, alkaa vasta 1. lokakuuta eli koko luentoa ei edes ollut missään. Kolmannen viikon jälkeen lukujärjestys on vihdoin kasassa, mutta sisältää vielä hetken aikaa vapaapäiviä. Nykykirjallisuuden ja muinaisvenäläisen kirjallisuuden lisäksi syksyn ohjelmassa on venäläistä kirjallisuutta 1800-luvun alkupuolelta, kirjallisuuskritiikkiä, stilistiikkaa ja psykolingvistiikkaa.

Luentojahdin tärkein opetus on kuitenkin ollut, että tässä maassa ei kannata liian aikasin stressata mistään, mutta mikään ei myöskään ole valmiiksi pureksittua. Asiat järjestyvät kyllä omalla painollaan, kunhan niitä laittaa tarpeeksi voimakkaasti itse liikkeelle. Pikkuhiljaa arki alkaa muistuttaa jo opiskelua ja viikonloppuna on hyvä rentoutua vaikkapa elävän musiikin parissa, kuten lauantain 20.9. Suomalaisessa tusovkassa Fish Fabriquessa.

Yliopiston päärakennuksen katos. Jep, rakennus on pitkä...

Iisakin kirkko näkyy myös yliopiston sisäpihalle, 

onhan sillä korkeutta jopa 101,5 metriä.

Päärakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsee 

Maxim Gorkin mukaan nimetty tieteellinen kirjasto.

Kiitoksia Tusovka ry:lle huikeasta menosta!