Ensiterveiset Pietarista!

Hyvä lukija, luet juuri vastasyntyneen vaihtariblogin ensimmäistä postausta! Olen vuonna 1990 syntynyt neljännen vuoden venäjänopiskelija Helsingin yliopistosta ja vietän lukuvuoden 2014-2015 Pietarin valtiollisessa yliopistossa Venäjällä. Pääaineeni on venäjän kieli ja kirjallisuus, mutta kiinnostukseni kohdistuu yleisesti Venäjään ja Itä-Eurooppaan, sen historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen erityisesti kulttuurin, yhteiskunnan ja politiikan alueilla. Kirjoitan blogissani tämän vuoden mittaisen seikkaluni vaiheista, opiskelusta Pietarissa sekä kaikesta muusta, mitä aiheeseen liittyen täällä tuleekaan vastaan. Nimeän blogini vapaasti venäjännetyn nimeni mukaan kirjoitellen teille, hyvät lukijani, "salanimellä" Pjotr Blokadjev!

Dadahman goes to Russia

Reissun toinen päivä on juuri kääntymässä iltaan. Kapitanskaja ulitsan opiskelija-asuntolan kolmannen kerroksen ikkunasta näkyy naapuritalon ikkunoita korkeuksiin asti, Tampereen yliopistosta saapunut huonetoveri keittää meille juuri teetä ja seinien takaa kuuluu arkisia ääniä - suihkun suhinaa ja saranoiden narinaa. 

Istuin aikaisin edellisenä aamuna, syyskuun ensimmäisenä 2014, kello 6:12 lähtevään Allegro-junaan. Lippu niin aikaiseen junaan maksoi vain vajaat 29 euroa. Varustelekasta ostamani käytetty eteläafrikkalainen sotilasrinkka oli täpötäynnä, mutta kätevä kantaa. Joku on kirjoittanut siihen tussilla nimen Dadahman. Juna oli lähes täpötäynnä ja jouduin heti tositoimiin - vastapäätä istunut newyorkilaisrouva luuli, että Ukrainan kriisin myötä esiin noussut historiallinen termi Novorossija merkitsee jotakin Putinin koko Eurooppaan kohdistuvaa ekspansiivista doktriinia ja pohti, miten pärjää amerikkalaisena Venäjällä. Keskustelimme matkalla Venäjän, Pietarin ja ohimennen myös Viipurin historiasta.

Suomen asemalta suuntasin metroon, jossa tuli ensimmäinen tenkkapoo - jäin rinkastani porttiin jumiin. Oli ostettava uusi 28 ruplan (noin 60 sentin) poletti ja mentävä leveämmästä portista vartijan valvovien silmien alta liukuportaisiin. Vasilinsaarella suunnistin Primorskaja-metroasemalta länteen ja löysin rannan kortteleista uuden kotikatuni, Kapitanskaja ulitsan. Valmistauduin henkisesti opiskelija-asuntolan ovella käsiään levittelevään vahtimummoon, mutta vahdillapa olikin lista josta löytyi nimeni ja pääsin asuntolan toimistotiloihin. Hetkeä myöhemmin paikalle pöllähti niin suomalaisen näköinen kaveri, että sanoin suoraan "moro" - hän oli tuleva kurssi- ja huonetoverini, venäjänopiskelija Miika-Pekka Pietilä Tampereen yliopistosta.

Tuhat allekirjoitusta myöhemmin siirryimme kolmanteen kerrokseen hissillä, joka pitää lähes yhtä kovaa ääntä kuin metro ja löysimme asuntomme. Siinä on kaksi kahden hengen huonetta, eteinen, keittiö, wc ja kylppäri. Kämppä on kulunut ja kulahtanut, mutta ei se muutoin olisi tuntunutkaan venäläiseltä. Heti alkuun huoneemme oven lukko hajosi ja avain jäi lukkopesään. Tapeltuamme tovin lukon kanssa lähdimme asioille ja jätimme lukon huoltomiesten huoleksi. Sillä välin myös hissi oli ehtinyt hajota ja tutustuimme asuntolan portaikon ihmeelliseen maailmaan - reitti portaita pitkin alas kulkee lukuisten ovien, eteisten, askelmien ja porraskäytävän kautta sekä poikkeaa matkalla myös ulkona parvekkeella.

Asuntolaan asetuttuamme suuntasimme yliopistolle Vasilinsaaren toiselle puolelle, Nevan rannalle keskustaa vastapäätä. Bussimatka yliopistolle kestää puolisen tuntia, mutta on kätevämpi kuin metro, sillä kummassakin päässä asemalle on matkaa. Alkoi suunnistus rakennuksesta ja toimistosta toiseen, kuin fuksiaisissa ikään. Joka paikassa tuntui siltä, että saapumistamme odotettiin. Kansainvälisten palvelujen toimiston ovellekin johti tyrmistyttävän pitkä jono aasialaisia opiskelijoita, mutta meidät otettiin jonon ohi vastaan. Saimme kuulla, että seuraavana aamuna kello 11 läheisessä venäjän kielen instituutissa on tasokoe, minkä tulosten perusteella meidät laitetaan ryhmiin. Selvä se, ei muuta kuin syömään ja takaisin asuntolalle. 

Mitä yhteistä on Kelalla ja internet-yhteydellä?

Tasokoe oli tunnin mittainen 100 kielioppitehtävän monivalinta. Joku aasialainen sai huudot siitä, ettei ollut tunnissa ehtinyt tehdä kuin puolet. Meidän papereitamme tarkastaessaan opettaja supisi tyytyväisenä, kumpikin sai 80% oikein. Toimistossa meidät laitettiin tasokkaimpaan ulkomaalaisryhmään ja seuraavana aamuna olisi luvassa kulturologiaa ja venäläistä elokuvaa. Ihan kiva, mutta miten ne liittyvät niihin syventäviin opintoihin, joiden perässä olimme Pietariin tulleet? Eivät mitenkään.

Kansainvälisten palvelujen toimistossa selvisi, että meille on merkitty väärä linja. Pääsisimme kuitenkin ainakin venäläisen kirjallisuuden kursseille, jotka alkavat seuraavana maanantaina 8. syyskuuta. Wohoo, viikko vapaata! Kyllä tästä vielä jotain tulee.

Seuraava tehtävä oli internet-yhteyden avaaminen asuntolaan. Sitä varten piti yliopiston sisäpihalta etsiä rehtorin rakennuksen takaa ovi, josta pääsee internetpalvelujen toimistoon. Ovella oli noin viiden metrin jono, jossa seisoimme tunnin ennen omaa vuoroamme. Jotkut jättivät jonon jo heti kättelyssä. Toimistossa laadittiin kontrahdit ja netistä maksettiin 400 ruplan (noin 8 euron) kuukausimaksu päärakennuksen käytävältä löytyvään automaattiin. Netin kuuluisi olla toiminnassa asuntolassa vartin kuluttua maksusta.

Suoritimme uuden suunnistuksen tavoitteenamme löytää verkkokaapelit läppäreihimme. Etsimme kaapeleita asuntolan lähialueelta löytäen paljon muuta hyödyllistä, mutta emme metriäkään verkkokaapelia. Lopulta meille neuvottiin läheisen elektroniikkakaupan sijainti ja saimme tarvitsemamme.

Mutta netti ei toiminut. Suljimme vikatekijöitä yksi kerrallaan pois pelistä ja syyksi osoittautui rikkinäinen verkkopistoke. Siinä ei ollut kantta ja piuhoja sojotti joka suuntaan. Kaksi näytti kuitenkin olleen joskus kiinni pistokkeen piirilevyssä, joten ruuvasin sen huonetoverin linkkarilla irti ja mietin, miten humanisti selviäisi eteen tulleesta elektroniikkaongelmasta. Pienet piuhat kuului painaa omiin rakosiinsa muovisessa telakassa, mihin sopi erinomaisesti muovinen kortti, joka sattui olemaan Kela-korttini. Kiitos Kela, vihdoinkin toimit niin kuin piti! Netti alkoi toimia!

Tee on nyt juotu ja on aika mennä nukkumaan, sillä huomenna on ilmoitettava venäjän kielen instituutin opettajille, että kiitos mutta ei kiitos ja etsittävä Nevskiltä käännöstoimisto, joka kääntää englanninkieliset lääkärintodistuksemme venäjäksi, englanninkielisiä kun ei hyväksytty. Niillä osoitamme, ettemme tartuta asuntolan asukkaille tuberkuloosia. 

Siellähän se partioi yliopiston sisäpihalla - Pietarin musta koira!

https://www.youtube.com/watch?v=fB6wcI9l5y4

Huoneemme asuntolassa

Keittiö

Maisemat kämpästä