Opuksia Venäjän ja maailman kehityksestä löytyy jos jonkinmoista, haasteena onkin erottaa objektiiviset jyvät ideologisista akanoista. Pääviesti on kuitenkin selvä - on olemassa läntinen, eurooppalainen sivilisaatio ja venäläinen, euraasialainen sivilisaatio. Läntinen sivilisaatio perustuu modernille yhteiskunnalle, demokratialle, individualismille ja sen myötä kadotetulle yhteisöllisyydelle, venäläinen puolestaan pohjautuu traditionaaliselle yhteiskunnalle, venäläiselle versiolle demokratiasta, kollektivismille ja vahvalle yhteisöllisyydelle. Läntinen moderni yhteiskunta erkani traditionaalisesta valistuksen, uskonpuhdistuksen ja protestanttisen etiikan myötä.
Sivilisaatioajattelu vaikuttaa olevan selittävä tekijä maailmanpoliittiselle tilanteelle pohjoisella pallonpuoliskolla. Ukrainassa käydään rajakiistaa kahden sivilisaation välillä, kuin kylmän ja lämpimän ilmamassan synnyttämänä ukonilmana. Läntinen sivilisaatio saa kritiikkiä eurosentrismistä ja kaksoisstandardeista, venäläinen puolestaan toipuu 90-luvusta, jolloin Venäjää vietiin rakenteellisesti osaksi länttä, unohtaen perustavanlaatuinen kulttuurinen ero modernin ja traditionaalisen yhteiskunnan välillä.
Niinpä Venäjän dualistinen historia saa kaavan mukaista jatkoa. Siinä missä vuosisata sitten haettiin vallankumousopit lännestä ja luotiin niistä venäläinen versio, muodostetaan nyky-Venäjällä nyt omaa versiota läntisestä demokratiasta. Jeltsin modernisoi Venäjää lännen kaltaiseksi kuin Pietari I, mutta suunta on kääntynyt jälleen oman tien korostamiseen ja pyhittämiseen. Kilpailu kommunismin ja kapitalismin välillä on vaihtunut kilpailuksi konservatismin ja liberalismin välillä.
Kirjakaupoissa tämä näkyy nimenomaan politologian hyllyllä. Siellä maalataan tuttua kuvaa polviltaan nousseesta Venäjästä ja kohti Moskovaa hiipivästä USA:sta. Mielenkiintoista on, että monessa kannessa on teksti третья мировая - kolmas maailmansota. Myös Ukrainan tapahtumista on julkaistu jo liuta teoksia. Oheisessa kuvassa hieman valikoimaa:
"Jos huomenna on sota", "Syyria, Libya, seuraavaksi Venäjä", "Tuho mielissä - informaatiosota Venäjää vastaan", "Donbassin puolustus. Igor Strelkov ja banderalaisen juntan kauhu", "Stepan Banderan Euromaidan - demokratiasta diktatuuriin", "Venäjä. Krim. Historia", "Ukraina. Kaaos ja vallankumous - dollarin aseet", lukee kansissa. Donbassin puolustuksen takakannessa Slavjanskia kutsutaan uudeksi Stalingradiksi.
Objektiivisten jyvien joukkoon vaikuttaa lukeutuvan venäläisen politologin Sergei Kara-Murzan (s. 1939) teos Россия и запад. Парадигмы цивилизаций, eli Venäjä ja länsi. Sivilisaatioiden paradigmat vuodelta 2011. Kara-Murza ruotii siinä venäläisen ja läntisen sivilisaation eroja tukeutuen mm. filosofeihin ja taloustieteilijöihin, kuten John Lockeen, Max Weberiin, Adam Smithiin ja Friedrich von Hayekiin. Tarkempaa analyysiä tulee myöhemmin, sillä kirjan lukeminen on vielä kesken, tässä vaiheessa teoksen sisällysluettelo puhukoon puolestaan:
Johdanto
Venäjä ja länsi - kaksi sivilisaatiota
Venäläinen ja länsimainen yhteiskunta
Venäläinen ja länsimainen valtio ja valta
Venäläinen ja länsimainen talous
Venäjän ja lännen oikeusjärjestelmien erot
Venäjän ja lännen antropologinen vertailu
Venäjä ja länsi - maailmankatsomusten rakenteellinen vertailu
Kaksi sivilisaatiota - kaksi maailmankuvaa
Ensimmäinen yritys konvergoitua lännen kanssa
Venäjän reformit lännen näkökulmasta
Läntinen ja venäläinen russofobia
Venäjän federaatio ja kylmä sota
Yhteenveto
Käynnissä oleva konflikti on siis ennen kaikkea ideologinen. Jälleen kerran ihmiskunta syö itseään sosiaalisen konstruktion vuoksi. Tässä tapauksessa kyse on keinotekoisesti luodusta sivilisaatioiden konfrontaatiosta, iänikuisen nahistelun jatkamisesta uudella nimellä. Rakentavan keskustelun sijaan etsimällä etsitään eroavaisuuksia, luodaan kuppikuntia ja riidellään aidan paikasta. Sekä nyky-Venäjä, että EU vaikuttavat tulleen murrosikään ja elävän keskellä identiteettikriisiä - mietimme keitä me olemme, mitä me olemme ja kuka liittyy kenenkin posseen.
Kolmannella maailmansodalla leikittely on toki huolestuttavaa, mutta täytyy muistaa, että kyse on vain politologian hyllystä. Muilla hyllyillä myydään yhä kaunokirjallisuutta venäläisistä klassikoista tuoreimpiin ulkomaisiin käännöksiin, oppikirjoja koulusta yliopistoihin ynnä muuta tavallista. Kriisiaika ei ole ainakaan Pietarin kirjakaupoissa saanut tavallista suurempaa roolia, eikä hyllyjen lomassa roiku banderolleja iskulauseineen. Politologian hylly tarjoaa kuitenkin mielenkiintoista materiaalia venäläisen maailmankatsomuksen tutkimiseen.
Kara-Murzan teos näyttää olevan luettavissa myös sähköisesti osoitteessa: http://www.rulit.net/books/rossiya-i-zapad-paradigmy-civilizacij-read-201947-1.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti