Banja-raportti: Mytninskie ja Jamskie bani

Venäläiset kaupungit tarjoavat asukkailleen perinteisesti yleisiä saunoja, tai venäläisittäin banjoja. Banjassa on tapana pitää saunahattua ja vihta saattaa olla tehty tammen lehdistä, mutta vaikutus on kuitenkin sama - banjasta lähtee rentoutuneena ja puhdistuneena.

Mytninskie bani

Aiemmin tänä syksynä vierailimme Mytninskie banissa. Banja sijaitsee Mytninskaja ulitsalla, Nevski prospektin poikkikadulla Ploštšad Vosstanijalta koilliseen. Yleinen miesten osasto löytyy kellarista, pukutilan tiskillä kirjaudutaan sisään ja vaatteet jätetään avoimiin naulakoihin. Pukutilasta pääsee pesutilaan, jossa on suihkuja, kraanoja, ämpäreitä lavitsoilla, sekä pieni allas. Altaassa on lämmintä vettä, jota kohisee siihen jatkuvasti kourua pitkin kuin kylpylässä ikään.

Löylyhuone on suuri ja lauteiden alla häärii erillinen saunanlämmittäjä, joka vastaa myös löylynheitosta. Tunnelma on miellyttävä ja löylyt erittäin hyvät. 

Pukutilan kulmassa on baari, jonne voi löylyjen välissä istahtaa tuopilliselle. Päädyimme tietysti keskustelemaan baarimikon kanssa maailmanpoliittisesta tilanteesta, mutta ihan hyvässä hengessä. Hän kertoi reissanneensa aiemmin paljon Pietarin ja Helsingin väliä ja joku sukulainenkin kuulemma Helsingissä asuu.

Vierailu Mytninskie banissa maksaa 180 ruplaa (kolmisen euroa) tunnilta, mutta hinta määräytyy kokonaisajan perusteella mututuntumalla, mikä tuntui mukavalta järjestelyltä. Hinta maksetaan lähtiessä pukutilan tiskille.

Mytninskie bani, ul. Mytninskaja 17-19 

http://www.mybanya.spb.ru /

Kuvat:  http://www.bani.spb.ru/mitninskie-bani.html

Jamskie bani

Jamskie bani puolestaan sijaitsee Ploštšad Vosstanijalta lounaaseen ulitsa Dostojevskogolla. Tämä banja tunnetaan siitä, että siellä ovat saunoneet itse Dostojevski, Lenin sekä Musorgski.

Jamskie banin yleinen miesten osasto löytyy kolmannesta kerroksesta. Käynti maksetaan heti pukutilan tiskille, 280 ruplaa (viitisen euroa) ja aikaa kaksi tuntia. Pukutilassa on peltiset kaapit, mutta arvotavarat voi jättää tiskin taakse lokerikkoon. Pesutilan varusteluun kuuluu suihkut, ämpärit ja pieni kylmävesiallas. Löylyhuone on suuri, jaettu kahteen lauderakennelmaan, ja löylyä käy heittämässä aina joku saunojista.

Jamskie banin reissu oli Mytninskie bania hämmentävämpi. Osuimme paikalle juuri kun kiukaan tulta yritettiin saada uudestaan syttymään, löylyhuoneen ovi oli selällään, ikkuna auki ja lämpötila alhainen. Lähes samantien käteen törkättiin saavi ja käskettiin hakemaan vettä, sitten pitämään ovea auki ja lopuksi odottamaan muutama minuutti, että sauna lämpiää. Siinä me kaksi suomalaista sitten seisoimme ihmettelemässä menoa.

Sauna lämpeni kuitenkin nopeasti ja pääsimme löylyihin, minkä jälkeen maistui tietenkin olut. Meidät ohjattiin ensimmäisen kerroksen baariin. Istuimme pyyhkeet päällä pöytään, ikkunasta näkyi kadulle. Baariin alkoi virrata porukkaa, pukeutuneena, ja lähtiessämme takaisin löylyyn vastaan tuli ensin mummoja montut auki ja sitten tirskuva tarjoilijatar. Ilmeisesti täällä ei ole tapana käydä löylyjen lomassa tuopilla, ainakaan pelkissä pyyhkeissä. Ja perhana, suomalaisethan käy saunakaljalla vaikka alasti, jos siltä tuntuu!

Jamskie bani: ulitsa Dostojevskogo 9

http://www.yamskie.ru/

Kuvat samoilta sivuilta.

Mytninskie vei voiton

Näistä kahdesta selvästi parempi oli Mytninskie. Miljöö oli mukavampi, löylyhuone parempi, allas ehdoton plussa ja baari suoraan pukutiloissa. Mytninskie voittaa Jamskien joka alueella. Kumpaakaan ei kuitenkaan voi olla suosittelematta, molemmat tekevät tehtävänsä ja kummastakin lähtee hyvillä mielin. 

Byrokratian kootut ja jämähtäminen Suomeen

Yksi vaihtarielämän parhaimmista seikkailuradoista löytyy ehdottomasti byrokratian viidakosta. Kolme huikeinta rattaissa heittelehtimistä ovat tähän mennessä olleet opiskelijamatkakortin hankkiminen, pesulalaskujen maksaminen sekä uuden viisumin tilaaminen.

Matkakortti

Opiskelijat voivat hankkia Pietarin julkiseen liikenteeseen elektronisen matkakortin, jolla liikkumisen hinta putoaa noin kolmannekseen tavallisesta. Kortin hinta on 400 ruplaa (n. 8 euroa) ja voimassaolo maksaa 700 ruplaa (n.14 euroa) kuukaudessa. Ilman korttia yksittäinen matka bussilla, ratikalla tai trollikalla maksaa 25 ruplaa (n. 50snt) tai metrolla 28 ruplaa.

Koomisinta kyseisessä kortissa on kuitenkin se, että tässä viiden miljoonan asukkaan kaupungissa on vain yksi paikka mistä sen voi hakea. Aleksanteri Nevskin metroaseman takana on toimisto, jonka ovelle muodostui joka päivä satojen metrien pituinen jono ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Kävin viitisen kertaa kääntymässä asemalla ympäri, sillä en jaksanut jäädä jonottamaan. Eräs vaihtarikaveri oli jonottanut 3 tuntia, mutta sai ovelle päästyään kuulla, että toimisto menee siltä päivältä kiinni.

Aikaisin eräänä sateisena aamuna, kun emme olleet löytäneet luentoamme, menin matkakorttitoimistolle ja huomasin ilokseni, ettei siellä ollut vasta kuin lyhyt jono. Ensin otettiin kuva ja tulostin surrasi ulos maksukuitin. Sen kanssa oli mentävä muutaman sadan metrin päähän pankkiin maksamaan se 400 ruplan korttimaksu automaattiin, tiskille kun eivät ottaneet vastaan. Automaateille oli tietysti uusi jono ja pankissa päällä lievä kaaos. Maksutositteen kanssa piti painella sitten takaisin toimistoon ja jonottaa vielä kolmannen kerran tiskille, josta tämän maagisen kortin vihdoin sai. 

Kortissa on kuva jostakin satunnaisesta Windows 95 -työpöydästä ja kortin takana komeilee opiskelijan pärstä. Iho näyttää keltaiselta, silmät turvonneilta ja sateen kastelemat hiukset kruunaavat kokonaisuuden, ei ihme että jokainen repesi saatuaan korttinsa käteen.

Pesula

Asuntolassamme toimii pesula, jonka käyttäminen maksaa 80 ruplaa (n. 1,60e), Pesulassa on oma mummo, jolle likapyykki viedään, laitetaan nimi paperiin ja haetaan pyykit mummon ilmoittamana ajankohtana pestyinä pois. Pyykinpesua ei kuitenkaan makseta pesulassa, vaan puhtaiden vaatteiden mukana tulee lasku. Maksamattomia laskuja saa kertyä korkeintaan kolme.

Laskujen kanssa on mentävä toiseen asuntolaan, jossa on toimisto. Kyseisessä asuntolassa on eteisessä puomit, joten ensin on pelattava dokumenttipeliä paikallisen vahtimummon kanssa, jotta hän voi kirjoittaa tiedot koneelle ja aktivoida kertakäyttöisen kulkukortin porttia varten.

Toimistossa laskut kirjataan ylös, mutta niitä ei edelleenkään voi maksaa. Sen sijaan sieltä saa lopullisen laskun, jonka voi maksaa automaatilla tai pankissa - tai kolmannessa asuntolassa! Lisähämmennykseksi pesulamummo oli jostain syystä päivännyt yhden laskun toukokuulle, jolloin en edes asunut Pietarissa. Siinä oli sitten tiuskivan virkailijan edessä päätettävä, milloin olin oikein pesulassa käynyt.

Viisumi

Pietarin yliopiston möhlittyä helsinkiläisvaihtareiden papereiden kanssa kesällä saimme hätäratkaisuna nopealla aikataululla kolmen kuukauden yksikertaviisumit, joita ei voi pidentää. Siksi meidän on nyt syksyllä käytävä Suomessa hakemassa uudella viisumikutsulla kolmen kuukauden yksikertaviisumit, jotka on mahdollista pidentää vaihdon loppuajaksi ja laajentaa monikertaviisumiksi.

Matkustin Helsinkiin torstaina 23.10. ja painelin seuraavana aamuna dokumenttien kanssa viisumikeskukseen. Siellä pyydettiin vielä hiv-todistusta, sillä haen viisumia yli kolmeksi kuukaudeksi ja annoin saman todistuksen, jota käytin elokuussa. Todistus oli viime maaliskuulta, jolloin tarvitsin sitä vaihtohakemukseen.

Todistus ei kuitenkaan kelvannut, sillä sen tulee olla alle kolme kuukautta vanha. Miten maaliskuinen todistus kelpasi sitten elokuussa? Virkailija ihmetteli tätä hetken, kunnes ilmoitti, että elokuussa minulla oli iso valkoinen viisumikutsu, mutta nyt minulla on pieni ruskea ja siksi sama todistus ei kelpaa. Selvä.

Ei muuta kuin maanantaina soitto YTHS:lle ja labraan. Todistus tuli onneksi parissa päivässä ja sain viisumihakemuksen vetämään. Välissä on kuitenkin pari venäläistä juhlapäivää, jolloin viisumikeskus on kiinni, joten reilun viikon mittaiseksi kaavailemani Suomen-vierailu venähtääkin lähes kolmen viikon pituiseksi.

Koti Pietarissa, mies Helsingissä ja rajan yli ei pääse. Tämä on uusi tunne - olen jumissa Suomessa!