Stilistiikan luento oli kuitenkin opettajan vuoksi pettymys. Harmaan pehkonsa ja kultaisten lasiensa välistä vilkuillen tämä rouva opetti suoraan paperista lukien, mumisten ja änkyttäen, sekä välillä rivien yli hyppien ja aloittaen taas lauseensa alusta. Jotkut alkoivat jo nukahdella ja itsekin olin välillä muissa maisemissa. Salin seinällä oleva kello tikitti tuskallisen hitaasti. Tunnin kohdalla tämän pedagogisen suon tarpomisen keskeytti hiljainen, toistuva kuulutus, joka ilmoitti sattuneesta poikkeuksellisesta tapahtumasta ja sen vuoksi suoritettavasta rakennuksen evakuoinnista.
Opiskelijat havahtuivat ja alkoivat nauraa, opettajakin keskeytti muminansa ja totesi kepeästi, että kai tästä täytyy sitten lähteä ulos. Käytävillä ja aulassa oli kuitenkin aivan arkinen kuhina, ketään ei kiinnostanut tuo hiljainen evakuointikuulutus eikä missään ollut tulipaloa - pelastuimme kuitenkin puoli tuntia etuajassa tuolta äärimmäisen tylsältä luennolta!
Seuraavana päivänä meillä ei enää käynyt yhtä hyvä tuuri. Venäläisen muinaiskirjallisuuden opettajaa oli sijaistamassa suorastaan koominen naishahmo, joka luki koko luennon monotonisesti läppäriltä. Tällä kertaa yliopiston hälytyskellot eivät soineet. Lingvistiikan opettajat puolestaan ovat tähän mennessä opettaneet eläväisesti ja selvästi artikuloiden, mikä varmasti korreloi heidän koulutushaaransa kanssa.
Pähkinänsärkijä puutarhassa ja Jevgeni Onegin juhlasalissa
Yliopiston tutustumiskierroksella saimme kuulla opinahjomme historiasta. Pitkä punainen päärakennus on alunperin rakennettu hallintorakennukseksi, 12 kollegion rakennukseksi, jonka 12 toisiinsa kytkettyä osaa rakennettiin vuosina 1722-1742 kymmentä kollegiota sekä senaattia ja synodia varten. Vuonna 1804 tiloihin tuli pedagoginen koulu ja 1835 Pietarin yliopisto.
Pietarin yliopistossa työskentelivät myös itse Mendelejev ja M. V. Lomonosov, sekä kuulemma syntyi silloisen rehtorin pojanpoika, runoilija Aleksandr Blok. Blokin synnyinrakennuksessa, nk. Rehtorin sivurakennuksessa, oli myöhemmin myös Vladimir Putinin työhuone.
Kävimme kierroksella myös yliopiston puutarhassa, jonka hieman rehevöityneiltä käytäviltä energinen oppaamme poimi Mantšurianpähkinöitä ja särki niitä löytämällään tiilenpalalla maistiaisiksi. Kyllähän ne ihan hyvältä maistui, joten jos joku päivä loppuu rahat, niin tietää ainakin mistä hakea ilmaista ruokaa.
«SPB Panoramic view on Twelve Colleges by Atkinson 1805-1807» участника English: John Augustus Atkinson (1775-ca. 1833) - first ver.
Päärakennus sisäpihan puolelta, toinen puoli on paketissa
Illan yllätysnumero oli kuitenkin oppaamme vinkkaama kansainvälisen musiikin päivän ilmaiskonsertti päärakennuksen juhlasalissa. Pietarin yliopiston orkesteri ja kuoro esittivät yhdessä klassisen musiikin klassikoita ja konsertti oli erittäin klassnyj, suorastaan fantastinen. Repertuaariin kuului mm. Tšaikovskia ja erityisen vaikutuksen meihin suomalaisiin teki upeasti esitetty Jean Sibeliuksen Finlandia.
Tässä soi, raikaa ja kaikuu
kauniisti Finlandia
Sisäpihoilla suhisee
Palattuamme asuntolalle iltamyöhään meitä odotti vielä länsimaisen nykyihmisen suurin katastrofi - netti ei toiminut. Olimme unohtaneet maksaa alkavan kuun liittymämaksun, mikä onnistuu tietysti vain yhden pankin maksuautomaatilla. Lähin luukku löytyi kännykällä puolen kilometrin päästä ja lähdimme vielä takaisin yönselkään. Ensin oli nostettava bankomaatista käteistä, sitten rikottava suuret setelit kaupassa ja lopulta suunnattava valtavien lähiökolossien pimeän sisäpihalabyrintin läpi kohti pistettä googlemapsin kartalla. Löysimme hetken seikkailun jälkeen oikean talon, mutta emme oikeaa rappua. Samaa rakennuskompleksia kiersi taksikuski etsimässä asiakastaan, mutta emme voineet kuin toivottaa toisillemme onnea etsintään. Jos jossakin ei tunnu olevan järjestystä, niin näissä sokkeloisissa kortteleissa - ne ovat sellaisia pieniä tosielämän pulmapelejä.
Automaatti löytyi lopulta joltakin satunnaiselta ulkoseinältä ja saimme liittymän maksettua. Toivottavasti taksikuskikin löysi asiakkaansa.
